Yhdysvaltain ulkopolitiikan nykysuuntauksia – Scott Brandon/US Embassy Vuosaaren lukiossa 14.4.2011

 
Vuosaaren lukiolaiset kuuntelivat kiinnostuneina yli tunnin kestänyttä englanninkielistä luentoa päivänpolitiikasta
Kuvat, teksti ja video Marko Laakkonen.
Yhdysvaltain suurlähetystön poliittisen ja talousosaston päällikkö Scott Brandon vieraili Vuosaaren lukiossa 14.4.2011 luennoimassa Yhdysvaltain ulkopolitiikan nykysuuntauksista.
Scott Brandonin luennon johdanto video 1: Scott in focus, what’s it like to be a diplomat? How do you become one? What do they talk about? Wikileaks and diplomatic discussion,  US Embassy in Kaivopuisto

Henkilö Scott Brandon

Scott oli unohtanut muistiinpanonsa jonnekin, mutta se ei menoa haitannut

New Jerseystä kotoisin oleva Scott  aloitti uransa ensin asianajajana, työskenteli sittemmin Kosovossa kansalaisjärjestössä, jonka jälkeen hänestä tuli diplomaatti. Diplomaatin urallaan hän toimi ensin Venezuelassa,  sitten Kosovossa, Washingtonissa, kaksi vuotta vapaaehtoisena Afganistanissa, ja lopulta siirtyi kolmeksi vuodeksi tänne Suomeen. Nyt Brandon on Yhdysvaltain ulkoministeriön palkkaamana Yhdysvaltain suurlähetystössä poliittisen ja talousosaston päällikkönä. Mutta Suomen komennus loppuu tänä kesänä hänen siirtyessä Brysseliin työskennelläkseen USA:n Afganistanin Nato-operaation kanssa, josta käsin hän myös käy Afganistanissa. Eli diplomaatilla kiirettä pitää ja maisemat vaihtuvat tiuhaan. Mutta hän pitää työstään, koska Suomen asioiden lisäksi häntä pitävät hyvinkin erilaiset maailman tapahtumat kiireisenä.
Miten tulla diplomaatiksi?
Ennen diplomaatit valittiin pääosin Harvardista ja Yalesta, mutta nykyään diplomaattikunnan halutaan edustavan kansankerrostumia, joten kuka tahansa voi periaatteessa hakea diplomaatiksi, mutta helppoa se ei ole: valituksi tullaan tuhansien hakijoiden joukosta tiukan testipatteriston jälkeen. Etumatkaa muihin hakijoihin saa kuitenkin ylemmästä korkeakoulututkinnosta sekä kielitaidosta.
Diplomaatin toimenkuva
Diplomaattina hänen tehtäviinsä kuuluu työskennellä  Yhdysvaltain turvallisuuden, talousintressien sekä arvojen kuten sananvapauden edistämiseksi maailmalla. Yhdysvaltain arvothän näkee yleismaailmallisina arvoina, joita Suomikin vaalii.
Brandonin työhön kuuluu paljon kokouksia ja tapaamisia esim. Suomen hallituksen, talouselämän edustajien, kansalaisjärjestöjen kuten ihmisoikeusjärjestöjen kanssa.  Erityisesti hän osallistuu Suomen ja USA:n välisen tiede- ja tutkimusyhteistyön edistämiseen. Washington esimerkiksi seuraa tarkkaan edessä olleita eduskuntavaaleja ja on luonnollisesti kiinnostunut millainen vaalien jälkeinen hallitusohjelma vaalien tulee olemaan.
Wikileaks ja diplomaattinen keskustelu
Brandon sivuutti Wikileaks –skandaalin mainitsemalla, ettei voinut  puhua yksittäisistä dokumenteista
puhua, mutta yleisesti hän mainitsi, ettei asiassa sinänsä ole mitään mystistä, koska Suomen ja Washingtonin diplomaattien välillä on alituista ajatustenvaihtoa monenlaisista poliittisista asioista kuten humanitaarisesta
avusta esimerkiksi Libyassa, USA:n ja EU:n välisestä kaupasta, NATOsta tai vaikkapa merirosvojenvastaisesta toiminnasta Somalian rannikolla.  Jos ulkomainen poliitikko tulee esim. presidentin tai pääministerin vieraaksi, Scott kertoo olevansa asiasta kiinnostunut, ja on luonnollista, että hän siitä tiedustelee. Esim. Kun Yhdysvaltain varapresidentti Joe Bidenin oli kaksi päivää pääministeri Kiviniemen vieraana viime kuussa, Scott sai paljon puheluita muiden maiden diplomaateilta, jossa tiedusteltiin vierailun syytä ja keskustelujen sisältöä. Vierailu veikin kuukauden Scottin työajasta, mutta oli oikein onnistunut.
US Embassy Kaivopuistossa
Kaivopuistossa sijaitseva Yhdysvaltain suurlähetystö on Yhdysvaltain n. 200:sta suurlähetystöstä keskikokoinen, ja useimmat sen  100:sta työntekijästä ovat suomalaisia. Vuodesta 2009 lähtien lähetystöä on johtanut Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs
Bruce J. Oreck.  Lähetystöön kuuluu monia osastoja, jotka kukin hoitavat osa-alueita kuten kulttuuri- ja opetusvaihtoa, lehdistöä, konsulaattitoimintaa tai markkinointia.
Multilateralism and civil society

Scott Brandon US ulkopolitiikan nykytrendit, video 2, On current trends in US foreing policy

Obaman hallinnon ulkopolitiikan nykysuuntauksia
Brandon löysi Obaman hallinnon nykyulkopolitiikasta kaksi selkeää suuntausta: multilateraalisuuden ja vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan eri toimijoiden kanssa.
Verrattuna Bushin hallinnon ulkopoliittiseen yksipuolisuuteen, Obaman hallinnon aikana on alettu korostaa multilateraalisuutta eli monenkeskisyyttä. Toisin sanoen nykyään pyritään useiden maiden väliseen yhteistyöhön
esimerkiksi kansainvälisissä humanitäärisissä kriisipesäkkeissä sen sijaan että toimittaisiin aina yksin omia kansallisia etuja ajaen. Hyvänä esimerkkinä tästä Brandon mainitsi meneillään olevan Libyan kriisin, jossa Obaman johdolla saatiin
yhdessä kuukaudessa aikaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma humanitäärisestä väliintulosta Libyassa. Sen jälkeen NATO otti ohjakset käsiinsä ja nyt mukana olevat maat etsivät poliittista ratkaisua neuvotteluissa, mutta aluksi uhannut humanitäärinen kriisi saatiin torjuttuaeri maiden poliittisella yhteistyöllä.
Toinen Obaman hallinnon ulkopolitiikan suuntaus on aktiivinen vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan eri tahojen kanssa. Toisina osapuolina on siis hyvin erilaisia toimijoita kuten ihmisoikeusaktivisteja, liikealan yhdistyksiä tai yksityishenkilöitä, joilla kaikilla on kuitenkin yhteisenä nimittäjänä pyrkimys ajaa samoja tavoitteita kuin Yhdysvalloilla liittyen esimerkiksi talouden kasvuun, vaurauteen ja poliittiseen vakauteen. Brandon mainitsi erityisesti ulkoministeri Hillary Clintonin roolin tämän dialogin edistämisessä.
Brandon näki Yhdysvaltain politiikan myös muuttuneen viimeisen kymmenen vuoden aika Lähi-idän suhteen, siten, että nykyään Yhdysvallat pyrkii aktiivisesti luomaan tutkimus- ja tiedeyhteyksiä  USA:n ja Lähi-idän välillä. USA yrittää myös
edistää yrittäjyyttä, auttaen erityisesti pienyritysten perustamista alueella työpaikkojen luomiseksi, koska loppujen lopuksi menestyvä keskiluokka sekä toimiva puoluejärjestelmä tuovat poliittista vakautta. Samalla pyritään lisäämään keskinäistä ymmärrystä Lähi-idässä, ja sitä ei Brandonin mukaan voida saavuttaa, elleivät hallitukset ”jalkaudu” kansalaisyhteiskunnan eri
toimijoiden pariin, sen sijaan, että vuoropuhelu käytäisiin vain hallitustenvälillä.

Yleisökysymyksiä
Yleisö intoutui kysymään varsin paljon kysymyksiä, ja Brandon vastasi niihin diplomaattisesti, mutta kuitenkin ehkä yllättävänkin avoimesti sekä tyhjentävästi.

Scott Brandon Libya Bahrain, video 3: The Libya campaign, Libya yes, why not Bahrain?

Libyasta
Yleisökysymykseen ”tuleeko Libyasta uusi Vietnam” Brandon muisteli kuulleensa samanlaisia ajatuksia Afganistanin sekä Irakin operaatioista. Varsinaisen vastauksensa hän kiteytti sanomalla: ”Sanoisin, että en tiedä, ja ettei tule”, samaan hengenvetoon lisäten, että vaikka moinen vastaus saattoikin kuulostaa sisäisesti ristiriitaiselta, se oli Brandonin mukaan varsin
diplomaattinen vastaus: diplomaatti kun ei aina voi olla kovin johdonmukainen. Tulevaisuuden ennustaminen on tietysti aina riskialtista, ja toisaalta Irak ja Afganistan eroavat Vietnamista selkeästi: siinä missä Vietnamista lähdettiin hyvin äkisti,
Irakista poistuminen asteittaan ja hallitusti. Irakissa on perustuslaillinen hallitus, ja viime vuonna kotiutettiin taistelujoukkoja ja loppujen 50, 000 sotilaan on tarkoitus lähteä maasta vuoden loppuun mennessä. Sama koskee Afganistanin operaatiota: mukana olevat 46 maata ovat yhteisesti päättäneet aloittaa asteittaisen poistumisen  maasta vuodesta 2014 alkaen siten, että esimerkiksi USA:n roolin pienentyessä Afganistanin hallituksen rooli vastaavasti kasvaa. Tapahtuuko sama Libyassa? Tuskinpa, koska Scottin mukaan USA:lla ei ole minkäänlaista kiinnostustajalkauttaa joukkoja Libyaan. Gaddafi ei enää ole laillinen johtaja ja hänen on lähdettävä, mutta on libyalaisista itsestään kiinni, mitä hänen jälkeensä tulee, joten on vaikea sanoa, mihin suuntaan konflikti kehittyy. Mutta Scott ei myöskään usko, että todella vakavaa humanitääristä kriisiä nähdään Libyassa, vaikka aiemmin siltä näyttikin.
Libya, miksei Bahrain?
Yleisöstä kysyttiin myös ehkä hieman yllättäen, miten USA:n kannalta Libya eroaa Bahrainista [jonka tilanne muistuttaa tietyllä tavalla Libyaa]. Brandon palautti mieliin YK:n turvallisuusneuvoston keskustelut Libyan tilanteesta ja huomautti, että tilanteet näissä kahdessa maassa erosivat dramaattisesti toisistaan. Bahrainissa tuhannet ihmiset liikemiehistä opiskelijoihin tulvivat aukioille vaatimaan muutosta, mikä johti joihinkin pidätyksiin sekä väkivaltatekoihin. Libyassa suunnattiin sotilasoperaatio kansaa vastaan, ihmisiltä katkaistiin veden ja ruoan jakelukanavat, ja suuri määrä siviilejä joutui sotilashyökkäyksen kohteeksi. Ihmisuhrien määrä oli aivan omaa luokkaansa. Oma tekijänsä olivat myös Tunisian ja Egyptin samanaikaiset levottomuudet ja pelkona olivat paitsi massiivinen pakolaistulva Tunisiaan ja Egyptiin, myös tilanteen ryöstäytyminen käsistä näissä maissa ja muuallakin Lähi-idässä. Muut Välimeren maat olisivat varmasti joutuneet sijaiskärsijöiksi. Sotilaallisen voiman käyttö Libyassa antoi viestin muualle, että levottomuudet voidaan saada hallintaan. Kyseessä ei siis pelkästään ollut humanitäärinen kriisi vaan myös sen mahdollisen leviämisen seuraukset koko Välimeren seudulle ja Lähi-idälle. Lisäksi ratkaisevan tärkeä ero oli se, että Libyan sisällä ulkomaailman väliintulolle löytyi´hyväksyntää, kun taas muissa Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan maiden kriisipesäkkeissä vastaavaa hyväksyntää ei ollut, joten silloin on vaikeaa nähdä, miten YK saisi aikaan päätöslauselmaa kansainvälisen yhteisön väliintulosta noissa maissa. Toki tilanne Bahrainissa on pahentunut  YK:n päätöslauselmasta, joten nähtäväksi jää, miten tämä vaikuttaa mahdolliseen väliintuloon lähitulevaisuudessa. Joka tapauksessa Libya ja Bahrain erosivat toisistaan ratkaisevasti väliintulon tarpeellisuuden kannalta.

"I swear to tell..." Scott oli diplomaattisen avoin Vuosaaren lukion oppilaiden "piinapenkissä"

Scott Brandon Irak Pohjois-Korea, video 4: When will the US exit Iraq? Libya – another Iraq? Relations to Iran and Iraq, North Korea a real threat?
Milloin USA lähtee Irakista?
Seuraavaksi yleisöstä kysyttiin, milloin USA lopulta lähtee Irakista, ja Brandon totesi heti alkuun, ettei tuhansien sotilaiden
kotiuttaminen yhdessä yössä olisi logistisesti ja fyysisesti mahdotonta. Ja kuten hän jo aiemmin mainitsi, joukkojen määrää vähennetään vähitellen. Tällä hetkellä Scott arvioi Irakissa olevan noin 50,000 amerikkalaissotilasta, jotka
pääasiassa kouluttavat Irakin omaa armeijaa. Ja tämänhetkisen aikataulun mukaan heidätkin on kotiutettu vuoden loppuun mennessä.
Tuleeko Libyasta uusi Irak?
Yleisöstä haluttiin vielä kerran varmistaa, miten Libyalle lopulta käy. Scott toisti aiemman arvionsa, ettei varmuutta voi tässä vaiheessa olla. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma mahdollisti laajan lentokieltoalueen muodostamisen ja asevientikiellon, muttei valtuuta joukkojen jalkautumista Libyan maaperälle. Saatamme nähdä humanitääristä apua turvaamaan tuotuja joukkoja tai sotalaivoja, mutta niiden tehtävänä ei tule olemaan esimerkiksi Gaddafin syrjäyttäminen. Joten Brandonin mukaan Libyassa ei varsinaisia ulkopuolisia joukkoja tulla näkemään ainakaan lähitulevaisuudessa.
USA:n suhde Iraniin ja Irakiin
Seuraava yleisökysymys koski USA:n suhdetta Irakiin ja Iraniin. Scott vastasi, että suhteet Irakiin ovat paljon paremmassa kunnossa kuin Iraniin. USA:lla on diplomaattisuhteet Irakiin, ja vaikka poistumissuunnitelma on valmiina, suhteet ovat muutoin lähes samanlaiset kuin mihin tahansa muuhun maahan, jonka kanssa USA pitää yllä diplomaattisuhteita. Iranissa
sitä vastoin USA:lla ei ole lähetystöä eikä kahdenvälistä vuoropuhelua USA:n ja Iranin välillä ole paljon. Multilateraalista Irania koskevaa dialogia käydään toki enemmän muiden maiden kanssa. Huolenaiheena ovat luonnollisesti Iranin ydinvoimaan liittyvät aikomukset. Sähkön tuottaminen ydinvoimalla on tietenkin aivan hyväksyttävää, mutta Iranin ydinvoimaan liittyvien suunnitelmien on todettu ulottuvan pidemmällekin, mikä huolestuttaa kansainvälistä yhteisöä.
USA, Pohjois-Korea ja Etelä-Korea
Seuraavaksi yleisöstä kysyttiin ”millainen suhde USA:lla on  Pohjois-Koreaan ja mitä tapahtuu, jos jälkimmäinen hyökkää Etelä-Koreaan?”. Brandon totesi, että Pohjois-Korealla on erittäin raskasta tykistöä, jolla se pystyy iskemään Souliin ja erittäin laaja maiden välisen rajan tuntumaan sijoitettu armeija, joten tätä taustaa vasten mahdollinen uhka on todellinen
Etelä-Korealle. Ei siis ihme, että Yhdysvallat on sijoittanut Etelä-Koreaan joukkoja. Yhdysvalloilla ei ole diplomaattisia suhteita Pohjois-Korean kanssa, joten heillä ei luonnollisestikaan ole siellä suurlähetystöä. USA käy
aktiivista multilateraalista keskustelua Pohjois-Koreasta muiden maiden kuten Kiinan ja Venäjän kanssa, sekä joitakin harvoja kahdenvälisiä kontakteja Pohjois-Koreaan on ollut, mutta diplomaattisia suhteita ei haluta luoda, mikä
osaltaan antaa heille halutun viestin.  Viime aikoinahan Pohjois-Korea on ollut osallisena aseellisissa välikohtauksissa eteläkorealaisia veneitä vastaan lisäksi esittänyt uhkauksia, mihin he jopa saattaisivat kyetä tietyissä olosuhteissa. Brandon muistutti, että Pohjois-Korealta olisi erittäin typerää hyökätä Souliin.
Scott Brandon isolationismi maailmanpoliisi video 5: Will the US revert to Isolationism? The US still the World’s Police?

Scott kuunteli yleisön kysymykset keskittyneesti

Isolationismi eli eristäytymispolitiikka
Yleisökysymystä ”Palaako USA vielä joskus eristäytymispolitiikan (isolationismi) polulle?” Brandon  kommentoi ensin myöntämällä ettei ollut odottanut näin mielenkiintoista kysymystä ja oletti kysymyksen tekijän opiskelleen ainakin jonkin verran Yhdysvaltain historiaa. (Itse asiassa kysymys tuli Antti Maaperän Yhdysvaltain historian kurssilaisilta J).  Brandon myönsi, että USA:lla on ollut tietty taipumus eristäytymiseen, ja varmasti edelleen eräät poliitikot USA:ssa
haluaisivat tämän olevan nykysuuntauskin, mutta merkkejä tästä ei ole, varsinkaan kun presidentti Obamaa voisi pikemminkin kutsua ”internationalistiksi” nationalistin sijaan. USA on Scottin mukaan nykyään huomattavasti enemmän läsnä YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen toiminnassa kuin Bushin hallinnon aikaan. Brandon arveli, että ensi vuoden
presidenttivaalit tuovat esille vaatimuksia eristäytymisestä, mutta tuskin niiden esittäjät koskaan ”valloittavat Valkoista taloa”, vaikkei diplomaatin tietenkään koskaan pitäisi sanoa ”ei koskaan”.
Maailmanpoliisin rooli
Yleisökysymys ”Haluaako USA edelleen toimia maailmanpoliisina?” sai Brandonin hieman hämilleen, koska hänen mukaansa
amerikkalaiset eivät halua ajatella itseään maailmanpoliiseina ja etenkin koskaUSA:n rooli maailman turvallisuuden kannalta tulee muuttumaan. Brandon kehotti kaikkia kansainvälisestä politiikasta kiinnostuneita lukemaan presidentti
Obaman erinomaisen Nobelin rauhanpalkintopuheen, jossa presidentti myönsi huomaavansa tietyn ristiriidan siinä, että on vastaanottamassa rauhanpalkintoa samanaikaisesti kahta eri sotaa käyvän maan valtionpäämiehenä. Puheessaan Obama muistutti, että Toisesta maailmansodasta lähtien Yhdysvalloilla on ollut merkittävä rooli maailman rauhan takaajana. Esimerkiksi (Etelä]-Koreassa, Saksassa ja Balkanilla Yhdysvaltojen läsnäolo on tuonut turvallisuutta myös laajemmalle alueelle eli Eurooppaan ja Aasiaan ja Obaman mukaan USA tulee olemaan mukana kriisialueilla jatkossakin, joskin ehkä matalammalla profiililla. Esimerkiksi merirosvouksenvastaisessa kamppailussa Somalian rannikolla USA on vain yksi monien joukossa. Toinen esimerkki on Libya: YK:n päätöslauselma laittoi USA ensin operaation johtoon, mutta Obama antoi varsin nopeasti ohjakset NATO:lle. Ja vaikka USA on tärkeä osa NATOa, siihen kuuluu myös 28 muuta maata. Toisin sanoen USA:n rooli maailmanpoliisina vähenee muiden maiden roolin kasvaessa.
Miksi maailmanpoliisiksi?
Yleisöstä haluttiin tarkennusta siihen, miksi USA:sta alun perin tuli maailmanpoliisi. Scott arveli sen juontuvan Toisesta
maailmansodasta, jossa USA joutui moniin maailmankolkkiin. Eristäytymispolitiikan kannattajat olisivat tietysti voineet vaatia
vetäytymistä maailmanpolitiikan kartalta, mutta näin ei käynyt. Amerikkalaisten miljardien dollarien Marshall-apu jälleenrakentamisen aloittamisen Euroopassa, ja Yhdysvallat muiden eurooppalaisten maiden kanssa perustivat NATO-sotilasliittouman Euroopan turvallisuuden takaamiseksi. Kylmän sodan aikana syntynyt vastakkainasettelu kommunistisen ja  liberaalin maailman oli maailmanlaajuinen konflikti, joka teki välttämättömäksi USA:n ja muiden maiden toiminnan maailman
turvallisuuden puolesta. Ja tämän presidentti Obama on tunnustanut puheessaan: aseellinen konflikti aiheuttaa aina ihmisuhreja, mutta on aikoja, jolloin väkivaltateot ovat välttämättömiä. Toisen maailmansodan jälkeen rauhaa ei saatu aikaan vain rauhansopimuksia allekirjoittamalla. Toisin sanoen tietyt konkreettiset tosiasiat toivat USA:n mukaan globaaliin maailmaan ja siellä me nyt olemme.
Opettaako USA:n historia meille mitään?
Yleisöstä kysyttiin, joutuuko Brandon usein vastaamaan USA:n historiaa koskeviin kysymyksiin, kuten tänään Vietnamista? Scott vastasi hieman helpottuneena, ettei näin onneksi ole, koska hän opiskeli alun perin psykologiaa eikä historiaa. Siitä huolimatta hän pitää historiantuntemusta tärkeänä, koska virheistä voi ja pitää oppia. Vietnamissa opittiin monta läksyä
siitä miten esimerkiksi sotilaat voivat tehdä yhteistyötä siviilien kanssa ja miten voidaan tuoda vakautta vähitellen kullekin alueelle.  Nuo opit kuitenkin unohdettiin ja NATOn piti ne uudelleen opetella. Scott itse työskenteli Afganistanissa
sotilastukikohdassa hyvin ruohonjuuritasolla yrittäen elvyttää maataloussektorin ja paikallishallinnon toimintaa, mikä osoittautui vaikeaksi alueella, jossa monet eivät osanneet lukea. Eli historian läksyt piti opetella uudelleen.
Suomen NATO –jäsenyys Scott Brandon Suomi ja Nato, Obama ja Halonen, USA ja Saksa, Kiina ja Afrikka video 6: Finland joining NATO? Obama and Halonen – will the twain ever meet?, US and Germany, China goes Africa
Yleisökysymykseen ”miten USA suhtautuu Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen?” Brandon totesi yksioikoisesti, että päätös kuuluu yksinomaan Suomelle. Suomihan on monien muiden maiden, kuten Ruotsin, tapaan NATOn yhteistyökumppani, ja yhteistyö on aktiivista. Balkanilla Suomella oli johtava rooli NATOn Kosovo-operaatiossa, ja Suomi osallistuu paraikaa NATO-johteiseen operaatioon Afganistanissa. Mutta pitääkö yhteistyötä jatkaa liittouman jäsenenä vaiko yhteistyökumppanina on Suomen harkintavallassa.
Halonen-Obama tapaaminen näköpiirissä?
Yleisöstä todettiin Suomen lehdistön olleen viime aikoina erityisen huolissaan siitä, miten harvoin Yhdysvaltain ja Suomen presidentit tapaavat, joten kysyä sopi, onko tapaamista suunnitteilla? Kysymys sai Scottin häkeltymään ja hän totesi, ettei virkansa puolesta voi vastata tai muutenvirkaa ei kohta olisi. Hän kyllä myönsi asiasta keskustellun varapresidentti Biden vieraillessa Suomessa, ja diplomaattisesti hän totesi, että keskustelu jatkuu edelleen.
USA:n ja Saksan suhteet
Yleisöä kiinnosti myös, millaiset USA:n ja Saksan väliset suhteet nykyään ovat. Brandon totesi suhteiden olevan erinomaiset. Toki hän myönsi suhteen erikoislaatuisuuden siinä mielessä, että USA:n ja Saksan välisissä suhteissa on aina mukana myös USA:n ja EU:n väliset suhteet. Eli USA ylläpitää strategisia suhteita EU:hun, mutta sillä on myös lähetystönsä
kaikissa EU jäsenvaltioissa. Saksan kanssa pidetään yllä bilateraalista keskustelua, mutta niin suuri osa kaupasta suuntautuu EU:hun, että samanaikaisesti keskustellaan myös EU:sta. Samoin hän käy paljon keskusteluja EU:sta Suomen ulkoministeriön tai valtionvarainministeriön kanssa. Tällä hetkellä USA:n joukkoja Saksassa vähennetään, mikä ei varsinaisesti ole mitään dramaattista, mutta mikä ehkä kertoo jonkinlaisesta muutoksesta Euroopan turvallisuusasioissa.
Tämä liittyy myös laajempaan kysymykseen siitä, miten USA toimii EU-jäsenvaltioiden kanssa. USA:n rooli maailmankaupassa on tunnetusti merkittävä, ja EU:n suhteiden vahvistaminen USA:han on joskus hankalaa, kun pitää niin monen maan näkökantoja ottaa huomioon eikä konsensusta saada helposti tai nopeasti aikaan.
Venäjästä
Seuraavaksi Scott halusi kommentoida USA:n ja Venäjän välisiä suhteita. Bushin hallinnon loppupuolella suhteet  Venäjään viilentyivät huomattavasti, ja viime aikoina USA on yrittänyt palauttaa bilateraaliset suhteensa Venäjään aiemmalle tasolle ja on siinä onnistunutkin. USA ja Venäjä käyvät aktiivista keskustelua paitsi turvallisuudesta, myös kaupasta, energiasta ja ympäristöstä. Osaltaan tätä kehitystä on auttanut EU:n ja Venäjän parantuneet suhteet.
Kiinan intressit Afrikassa
Yleisöstä kysyttiin, miten USA suhtautuu Kiinan kasvavaan kiinnostukseen Afrikan luonnonvaroja kohtaan. Brandon totesi asian olevan Kiinan ja kunkin Afrikan maan välinen asia, ja vaikka tietysti pitää olla huolissaan, jos jokin taho saa monopoliaseman arvokkaista luonnonvaroista, joista jotkin ovat hyvin tärkeitä eräille avainteknologioille, Yhdysvalloilla ei Brandonin mukaan ole virallista kantaa asiaan.

Vuosaaren lukion oppilaita ja opettajia korvat höröllä

Kaikki riippuu edelleen taloudesta, typerys? Scott Brandon talous, öljy, ydinvoima, turvallisuusuhka video 7: Is it still the economy, stupid? What happens to the US, when the oil supplies run out? A nuclear disaster waiting to happen on home turf? The biggest global security threat?
Yleisöstä muistutettiin, että Bushin eräs kuuluisimpia iskulauseita presidenttikampanjan aikaan oli ”It’s about the economy, stupid!” (Taloushan tätä kaikkea pyörittää, typerys!”) ja haluttiin tietää, vieläkö tämä on johtoajatuksena USA:n sisä- ja ulkopolitiikassa, vai onko ympäristö tullut sen rinnalle?  Brandon kertoi, että ulkopolitiikan osalta tilanne on muuttunut radikaalisti Bushin hallinnon aikoihin verrattuna. Amerikkalaisille tärkeitä ovat kolme E:tä: Energy (energia), Environment (ympäristö), ja Economy (Talous). Ehkäpä Euroopassa erotetaan helpommin ympäristö taloudesta, mutta amerikkalaisille nuo kolme ovat sidoksissa toisiinsa, ja ehkä se luo vaikutelman, että amerikkalaiset eivät arvosta ympäristöä samalla tavalla kuin eurooppalaiset. Kuitenkin presidentti Obama on tuonut paljon voimakkaammin ilmastopolitiikan esille kuin aiempi hallinto, vaikkakaan se ei tarkoita, että menestystä tässä suhteessa olisi saatu aikaan yhtä paljon kuin alun perin haluttiin esimerkiksi Cancunissa tai Kööpenhaminassa. Kotimaanpolitiikassa ympäristöasiat eivät kuitenkaan ole kovin tärkeitä vaan tärkeintä on edelleen talouden tila suhteutettuna kahteen muuhun E:hen (Energy ja Environment). Suurlähettiläs Biden yrittää itse asiassa yhdistää nuo kolme E:tä ja vakuuttaa yhdysvaltalaisia yrityksiä, että heidän taloudellisten pyrkimysten kannalta on tärkeää, että ympäristötavoitteet otetaan yritystoiminnassa huomioon. Kun otat vihreää teknologiaa käyttöön, se luo työpaikkoja ja parantaa tulosta ja tehokkuutta, jolloin ihmisiä ei tarvitse erottaa. Ja tämä on myös Suomen hallitukselle tärkeää: me puhumme paljon vihreästä teknologiasta, tuulivoimasta ja energiatehokkuudesta. Joten Yhdysvalloissa vihreyden pitää olla yhteydessä talousasioihin ja työpaikkoihin, tai muutoin tietyt hallituksen jäsenet tai tietyt poliittiset ryhmittymät saattavat sulkea korvansa.
Öljytön USA?
Seuraavaksi yleisöstä kysyttiin, miten USA on valmistautunut maailman tunnettujen öljyvarojen loppumiseen seuraavien 50 vuoden aikana, kun koko amerikkalainen yhteiskunta on niin öljyriippuvainen eikä joukkoliikennettä juuri ole muutamaa suurkaupunkia lukuun ottamatta? Brandon myönsi Yhdysvaltojen olevan öljyriippuvainen, mutta kiisti, että se olisi koko totuus. Amerikkalaiset saavat sähkönsä öljystä sekä hiilivoimasta sekä ydinvoimasta, joka kattaa 20 % energiantarpeesta. Ydinvoimaloita heillä onkin yli 100, vaikkakaan uusia ei viime aikoina ole rakennettu. Sen lisäksi maakaasulöytöjä on tehty ja muita fossiilisia polttoaineita puhtaampana sitä tullaan hyödyntämään, vaikkakin sen saaminen käyttöön on hyvin kallista. Pikku hiljaa amerikkalainen yhteiskunta on myös kääntymässä hydbridi- ja sähköautojen suuntaan. Ongelma on tosin siinä,
että sähköautotkin ladataan hiilivoimaloissa tuotetulla energialla, eli miten saada amerikkalaiset voimalat toimimaan maakaasulla? Presidentti Obama pyrkii kotimarkkinoilla edistämään tuuli- ja aurinkoenergiaperusteista yritystoimintaa sekä muuttamaan amerikkalaisten riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, mutta tämä on erittäin hidas prosessi.
Ydinvoimavastaisuutta USA:ssa Fukushiman jälkeen?
Jatkaen energiateemaa yleisöstä kysyttiin seuraavaksi, synnyttikö Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus samanlaista haluttomuutta poliitikoissa myöntää uusille ydinvoimaloille rakennuslupia kuin Suomessa? Brandon näki, että näin itse asiassa tapahtui. Mielipidetiedustelujen mukaan amerikkalaiset eivät pelkää ydinvoimaa aiempaa enemmän Japanin onnettomuuden jälkeen, mutta toinen asia on, miten poliitikot suhtautuvat kansan mielipiteeseen. Yhdysvallat koki ydinvoimalaonnettomuuden viimeksi 30 vuotta sitten Two Mile Islandilla, mikä tosin ei ollut verrattavissa Tšernobylin tai Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuksiin, mutta minkä ansiosta USA:ssa ei onnettomuuden jälkeen ole rakennettu ainuttakaan ydinvoimalaa. Viime aikoina USA:ssa alettiin keskustella uusien voimaloiden rakentamisesta, Japanissa onnettomuus pisti tämän keskustelun jäihin. Presidentti Obama on selkeästi ilmaissut, ettei ydinvoimasta luovuta kokonaan, vaan että sillä tulee olemaan osansa pyrkimyksessä korvata öljy energialähteenä.  Demokraattipuolueessa on tosin vihreä siipi, joka ei ole kovinkaan kovin innostunut ydinvoimasta. Lisäksi ydinvoimarakentamisen kustannukset sekä vakuutusmaksut tulevat nousemaan, joten on vaikea sanoa, miten ydinvoiman lopulta käy USA:ssa.
Onko USA:ssa paljon ydinvoimaloita maanjäristysalttiilla alueella?
Luonnollinen jatkokysymys yleisön joukosta koski sitä, voiko vastaavanlainen ydinvoimalaonnettomuus tapahtua esimerkiksi
maanjäristysherkällä Kalifornian alueella. Brandon tunnusti, että varsin moni yhdysvaltalainen ydinvoimala sijaitsee keskellä mannerlaattojen liitoskohtia. Scott ei kuitenkaan pystynyt sanomaan, miten lähellä merenrantaa ne sijaitsevat jättimäisen tsunamin muodostumisen kannalta. Hän muisteli lukeneensa jostakin ydinvoimalasta, joka oli suunniteltu kestämään noin 6 Ricterin asteen maanjäristyksen, mikä tuntuu varsin vähäiseltä ottaen huomioon, että Fukushiman järistys oli 9,0 Richterin asteikolla. Lakonisesti ja jo ehkä totutun avoimestikin Scott totesi toivovansa, etteivät he joudu kokemaan Fukushiman kokoluokan järistystä. Hän jatkoi muistuttamalla, että USA:ssa eräät ydinvoimalat sijaitsevat erittäin tiheästi asutuilla alueilla. Esimerkiksi eräs voimala sijaitsee saarella, jossa asuu muutama miljoona ihmistä. Voi vain kuvitella, miten vaikeaa evakuointi hätätilanteessa tulisi olemaan, kun he ahtautuvat saaren kolmelle mantereelle johtavalle
sillalle. Parasta alkaa uimaan. Näitä epäkohtia on tosin tuotu esille jo viimeiset 30 vuotta, joten muutokset vievät aikaa. Brandon mainitsi seuraavansa mielenkiinnolla Suomen tilannetta, kun muistetaan, miten korkealla tasolla suomalaisten
asiantuntemus ydinvoiman ja sen varastoinnin suhteen on. Suomalaiset ydinvoima-asiantuntijat ovatkin vastaanottaneet paljon amerikkalaisia virkaveljiä, jotka ovat tulleet kuulemaan miten suomalaiset varastoivat ydinjätteensä.
Suurin uhka maailmanrauhalle?
Seuraavaksi yleisöstä haluttiin tietää, minkä USA näkee pahimpana uhkana maailmanrauhalle. Scott tapansa mukaan kevensi tunnelmaa sanomalla, että nyt pitäisi taas tarkistaa manuaalista, että menee oikein ;-), mutta vakavoiduttuaan totesi, että varmaankin terrorismi on tärkeimpien joukossa. Presidentti Obama on myös painottanut ydinturvallisuutta, jolloin varmistetaan, että kaikki ydinmateriaali on ”turvassa lukkojen takana”. Tavoitteena on myös koko ajan vähentää ydinaseiden määrää, mihin vastikään solmittu sopimus Venäjän kanssa pyrkiikin. Ydinaseet ovat siis terrorismin ohella yksi pahimmista globaaleista uhista, ja presidentti Halonen oli itse asiassa viime vuonna Washingtonissa puhumassa juuri tästä asiasta. Näiden lisäksi globaaleihin uhkiin kuuluu odottamattomia, ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä kuten vesivarastojen ehtyminen ja viljelysmaan hupeneminen,  mikä voi vuorostaan johtaa massamittaisiin pakolaisaaltoihin. Eli perinteinen ajattelu turvallisuudesta rajoittuen tukikohtiin sijoitettuihin joukkoihin ei enää riitä.
USA:n budjettivaje – leikkauksia edessä? Scott Brandon leikkuulistat opiskelijavaihto vide 8: Cuts ahead for the Americans? Planning on doing studies in the US?
Seuraavaksi yleisöstä kerrottiin presidentti Obaman ennustaneen USA:n menevän leikkausten tielle valtion budjettivajeen takia ja kysyttiin, miten tämä vaikuttaa USA:n ulkopolitiikkaan. Brandon ennusti leikkauksien olevan välttämättömiä. Budjettivajeen korjaamiskeinot ovat varsin polttava puheenaihe USA:ssa, ja esimekiksi Obaman mainitsemat leikkausluvut olivat korkeampia kuin puolustusministerin luvut, mikä selittynee sillä, että jos aloittaa tarjouskilvan korkealta, saanee paremman lopputuloksen kuin matalalla alkutasolla. Joten todennäköisesti leikkaukset eivät toteudu yhtä rankkoina kuin mitä Obama ehdotti. Mutta samaa leikkauskeskusteluahan käydään myös Euroopassa.
Miten päästä USA:n opiskelemaan?
Lopuksi yleisöstä kysyttiin, mitä neuvoja Scott antaisi Vuosaaren lukion oppilaalle, joka haluaisi lähteä opiskelemaan USA:han. Scott toivotti heti kaikki tervetulleiksi opiskeleman Yhdysvaltoihin. Itse hän kertoi opiskelleensa yliopistossa Itävallassa myöhemmällä iällä, mutta olisi pitänyt parempana, jos olisi jo nuorempana lähtenyt ulkomaille opiskelemaan. Netistä löytyy paljon sivustoja, jotka kertovat vaihto-ohjelmista, viisumien saamisesta yms. Scott kertoi, miten viime kesänä joukko suomalaisia opiskelijoita vieraili Coloradon osavaltiossa  tutustumassa paikalliseen ympäristöaatteeseen ja tieteen tekemiseen, joten lähetystö pyrkii tukemaan vaihtotoimintaa.
Lopuksi Brandon kiitti yleisöä mielenkiinnosta sekä kiinnostavista kysymyksistä ja myönsi, että itse asiassa hänenhän olisi pitänyt kysyä kysymyksiä meiltä esimerkiksi tulevista eduskuntavaaleista, joita hän pitää varsin merkityksellisinä Suomen kannalta.

Scott Brandonin seuraava etappi ovat Bryssel ja Afganistan

 Posted by at 17:58
Edit translation
Machine translation (Google):
Loading...
Copy to editor
or Cancel